Chikung (Qigong) tarkoittaa sananmukaisesti energiatyöskentelyä, elinvoiman harjoittamista. Käsite kattaa monipuolisen kirjon erityyppisiä kiinalaisperäisiä harjoituksia, joissa treenataan mieltä ja henkeä siinä missä kehoakin. Käytännössä harjoitetaan taitoa olla tietoisesti läsnä. Sisäinen havainnointi tuo askel askeleelta muutoksia omiin korjausta kaipaaviin ominaisuuksiin. Liikesarjat ovat osa harjoittelua, mutta eivät itsetarkoitus, sillä myös yksittäisiä liikkeitä voidaan toistaa lukuisia kertoja.

Ihmisen kehotietoisuus tuntuu olevan aika hukassa näinä aikoina. Välillä olen aidosti hämmästynyt, kun pakottaudun katsomaan peilistä kehoni loppuasentoa ja se näyttää kehnolta. Olen pohtinut mistä tulee se sisäinen kauneuden ja harmonisuuden olotila, varsinkin silloin kun ohjaaja näyttää miltä oma suoritus oikeasti näytti 😀 Kyse täytyy todellakin olla jostain mitä muut eivät näe, sisäisestä jutusta. Sitten kun lajin eri periaatteet ovat selvillä, liikkeen ei tarvitse näyttää enää aivan samalta kuin jollain toisella, koska kaikki olemme yksilöitä. Tämä on selkeä ero myös taijiin, jossa (meidän tyylisuuntauksemme mukaan) liike on tehtävä täsmällisen oikein.
Ammoisina aikoina nämä muinaiset harjoitteet oli suunnattu moniin erilaisiin tarkoitusperiin, kuten terveyden tai taistelukyvynparantamiseen, sekä oman luonteenlaadun kultivointiin. Tuli aika Kiinan historian puserruksessa, jolloin henkistä ulottuvuutta ei enää voitu korostaa. Silloin chikung- harjoitteiden fokus pelkistyi ensisijaisesti terveyden kohentamiseen ja ylläpitämiseen, sekä hengitykseen. Yhtenä tavoitteena on etsiä ja vahvistaa sitä parantavaa voimaa, joka meissä on olemassa luonnostaan. Se että Kiinassa chikung on oleellinen osa kansallista terveydenhuoltojärjestelmää, kertoo harjoitusten toimivuudesta, ja sitä harjoitetaan niin sairaaloissa, kouluissa kuin työpaikoillakin.

Ensimmäisen kokemukseni lajista sain Mielen alkemiaa-työpajassa Jyväskylän Taidemuseolla, jossa tarjottiin Tarmo Hakkaraisen ohjaamana itämaisia kehon ja mielen hallinnan tekniikoita. Vuosi oli jotakuinkin 2010 tai niillämain ja harjoittelimme Jaana Partasen taideprojisointien keskellä hitaasti kahta sarjaa (Lohikäärme & Tiikeri, sekä Yi Jin Jing).
Viikonlopun päättyessä olo oli erittäin selkeä ja hyvällä tavalla erikoinen. Tunsin olevani kosketuksissa johonkin, mistä halusin saada 110% varmuudella lisää kokemusta. Sain myös kimmokkeen palata takaisin harjoittelemaan taijia, joka oli monien muuttojen takia jäänyt elämässä taka-alalle.
Mitä sitten on tuo chi jota harjoituksessa työstetään? Olen pienessä mielessäni tulkinnut, että olemassaolomme on yhtä ja samaa energiaa eli chi´tä; tiiviiltä vaikuttavat kappaleet ovat vain raskaampia energiasidoksia ja toisessa ääripäässä mieli on mitä hienointa energiamuotoa. Omassa maailmankuvassani on itsestään selvää taolainen filosofia, jossa korostetaan luontoyhteyttämme: niin ihmisen sisäiseen luontoon, kuin meitä ympäröivään kosmokseenkin. Mieli tarvitsee ajoneuvon, jolla matkustaa, siksi meillä on keho (josta on pidettävä yhtä hyvää huolta kuin siitä, mihin suuntaa ajatuksiaan). Chi lämmittää, liikuttaa, muuntaa ja suojelee kaikkea kehossamme. Mielen energioista autuus, ilo, rakkaus ja vapaus edustavat korkeampia värähtelyjä esim. suhteessa pelkoon, joka taas on kuin pysähtyneen sydämen elinvoiman lakkaamista ilmaiseva pitkä viiva.
Kun nyt tuo kosmos tuli mainittua, voi hahmottaa, että ehkei ole kyse mistään aivan yksinkertaisesta asiasta. Vaikka liikkeet ovatkin enimmäkseen helpon oloisia, treenaaja tulee ajan myötä huomaamaan, että yksinkertaisimmatkin harjoitukset avautuvat eri tavoin, kerta toisensa jälkeen uusin oivalluksin ja painopistein. Vaikka liikkeet ovatkin enimmäkseen helpon oloisia, treenaaja tulee ajan myötä huomaamaan, että yksinkertaisimmatkin harjoitukset avautuvat eri tavoin, kerta toisensa jälkeen uusin oivalluksin ja painopistein.

Laji kasvaa harjoittelun myötä ja sen tavoitteena on eheys; Kehon ja mielen energian tasapaino. Tykkään sanasta balanssi, siinä yin ja yang selventävät chi´n eri muotoja. Ei ole toista ilman toista: vastakkaiset osapuolet (tyhjä ja täysi) sekä täydentävät, että ovat riippuvaisia toisistaan. Jokin tietty osa voidaan ymmärtää vain suhteessa kokonaisuuteen. Jos toista on enemmän, toisen on vähennyttävä.
Chi kumpuaa elämän, tajunnan/tietoisuuden lähteestä ja luonnonlakien mukaan se on aina liikkeessä. Ja koska aivan kaikki maailmassa on yin & yang, niin ovat myös kehon energiat, jotka harjoituksessa vaihtelevat hengityksen tahdissa. Toisin sanoen: tasapainotetaan autonomista hermostoa lisäten rauhallisuutta sekä parantaen keskittymiskykyä, mielialaa ja unen laatua. Sympaattista hermostoa edustaa yang, parasympaattista yin.
Harjoittelulla ei vahvisteta vain lihaksia, vaan ylläpidetään myös nivelten, jänteiden ja sisäelimien hyvinvointia. Alkuun liikkeitä ei tarvitse opetella ulkoa, vaan voi vain seurata ohjaajaa ja rauhoittua kokemaan hetkeä. Edistyminen vaatii kuitenkin suurempaa keskittymistä, joten kannattaa opetella tekemään sarjat myös omin päin.Tärkeimpiä periaatteita ovat kehon asento, rentous ja liikkeen muoto. Oman kehon tuntemuksiin keskittyminen, jännitysten tunnistaminen ja niistä luopuminen ei käy hetkessä. Tästä syystä harjoitus ei saa rasittaa, vaan liikkeitä toistetaan hitaasti ja virtaavasti, ääriasentoja välttäen.
Kaikkiin chikung-muotoihin kuuluu chin aktivointia ja liikkeellelaittamista, sekä sulkeva osuus, jossa virkistynyt chi palautetaan takaisin varastoonsa. Harjoituksen päättäminen onkin syytä tehdä huolella, ettei energia mene hukkaan.

Ohjaajamme Matti-Aleksis Hakala painottaa chikung-harjoituksissa vartalon, hengityksen ja mielen säätelyä, jotka ovatkin läheisesti yhteydessä toisiinsa:
”Yksityiskohtia ja periaatteita voi olla monia, mutta näitä voi omaksua vähitellen aina jalkojen asennosta mielen tyhjentämiseen asti”
Rauhallinen eteneminen on hyväksi ja vähitellen keskittyy liikkeeseen tarkemmin ja tarkemmin.
Chikungissa tehdään paljon ristikkäisliikkeitä, eli samat sarjat toistetaan symmetrisesti vasemmalle ja oikealle. Näin aivot saavat lisähaastetta. Ristikkäisliikkeet myös parantavat koordinaatiokykyä, tasapainoa ja mikä hienointa, ne lisäävät kehotietoisuutta.
Yksi vaikuttavimmista keinoista rentouttaa kehoa ja mieltä on se, kuinka hengitämme. Kun täytämme keuhkomme ilmalla, olemme hengityksen yang-vaiheessa. Kun hengitämme ulos, olemme supistavassa yin-vaiheessa. Hengitys on luontaista irtipäästämistä: supistumisen ja laajentumisen aiheuttama liike on avain, ei hengitys itsessään. Harjoituskertojen kasvaessa myös syvä hengitys seuraa liikkeitä luontaisesti ja pakottamatta. Keskittyminen Dantieniin on oleellisen tärkeä se ei ole pelkästään fyysisen massan keskipiste, vaan sen sanotaan olevan myös ihmisen energeettinen chin varasto (joidenkin lähteiden mukaan myös alkulähde, sillä saamme chi´tä myös jonkinlaisen potin syntyessämme, kaikkea ei tarvitse hankkia elämällä terveellisesti).
Jossain todettiin runollisesti, että hengitämme sisään elämän ja uloshengitys on aina pieni kuolema. Miten usein otammekaan hengittämisen itsestäänselvyytenä! Dantien siis kontrolloi hengitystä, eikä toisinpäin, sillä minne ajatus menee, sinne chi seuraa. Kvanttifyysikot kertovat, että voimme vaikuttaa ympärillämme oleviin voimiin, energia käyttäytyy toisin, kun siihen kiinnittää huomionsa.

Itse nautin eniten siitä hetkestä, kun hengitys lepää. Ei ole tarvetta hengittää sisään eikä ulos, fiilistä on vaikea kuvailla, tuntuu kuin olisi täysin ajaton, vaikka kokee kaiken hyvin selkeästi. Hengitykseen palaaminen on kuitenkin hyvin miellyttävää. Erään elämäni mieleenjäävimmistä palautteista sain hierojaltani, joka totesi, että `on se vaan hienoa, että edes joku osaa hengittää syvään´. Jäin sen pohjalta miettimään, kuinka monella on mahdollisuutta saada tällaista tietoa omasta hengityksestään, vaikka kyse on ehkä kaikkein oleellisemmasta asiasta ihmiselämässä? Mietin miksi ja miten olen osannut tehdä oikein. Toisaalta olen pienestä pitäen opetellut hengittämään keuhkovammani takia, joten mistään sattumasta ei siis ole kyse. Uskon että myös jooga- ja taijitaustani on vaikuttanut asiaan lähtemättömästi.
Minulle hengitys (Henki) on sama kuin elämä itse. Kaikki, joilla on kokemusta siitä, millaista on roikkua elämässä yksi vaikea hengenveto kerrallaan voivat allekirjoittaa tämän. Syvä hengitys lähtee alavatsasta, siinä missä pinnallinen hengitys on tiheää ja jää rintakehän alueelle. Mutta vaikka hengitysmetodit (kuten syvähengitys) voivat tuoda huomattavia hyötyjä chin kehittämiseksi, niin pelkästään hengitykseen keskittyminen asettaa esteen sille, mitä voisi saavuttaa. Matti toteaa, että säännöllinen hengityksen kuulostelu johtaa ennenpitkää automaattisempaan/tiedostamattomaan kuulosteluun, joka on alkusysäys laadun parannukseen.

Sen olen huomannut, että chikungissa tapahtuu paljon enemmän kuin huomaakaan. Koska harjoitusten tavoitteena on energioiden vapaa ja tasapainoinen virtaus, niin kaikkinainen yrittäminen on haitaksi, ennemminkin antaa asioiden soljua luontevasti. Tutkijoiden mukaan saavutettu tila vastaa sitä kuin olisimme unessa tai hypnoosissa, mutta kuitenkin tietoisena. (Hallenberg). Perimmäisin ja suurin tavoite lienee kuitenkin todellisuuteen herääminen. Jos kohta kehotietoisuudessamme on parantamisen varaa, vielä enemmän sitä on tietoisuudessamme, sekä yksilö- että ihmiskunnan tasolla.
Harjoittelusta saatu hyvä olo innostaa harjoittelemaan lisää, mutta mikä auttaisi harjoittelemaan silloinkin, kun meissä kaikissa asustava mörköpuoli koettaa huiputtaa pois tällaisista hyvää tekevistä asioista? Miten voisi kasvattaa tahdonlujuutta sitoutua harjoitukseen päivittäin? Tähän en tiedä vastausta. Mutta sen tiedän mitä jämähtäneistä energioista seuraa, kun on pitkään liikkumatta tarpeeksi. Laiskuus toki on perisynti, mutta en tiedä onko kyse siitäkään, vai ennemminkin halusta saada vain olla; lähimpänä taivasta koen olevani, kun saa kellua lämpimässä vedessä silmät kiinni, keho ja aistiärsykkeet katoavat ja jäljelle jää vain täysin ajatuksista vapaa mieli.

Chin epätasapainotila on usein väistämätöntä. Joskus se toki voi olla hyväkin merkki, että elämme elämäämme emmekä ole perääntyneet liialliseen kontrollointiin ja rutiiniin. Karkeasti yleistäen liika yin tekee väsyneeksi ja viluiseksi, liika yang kiihtyneeksi. Energiatasapainossamme on korjaamista myös, kun meillä on nälkä, olemme väsyneitä, tyytymättömiä, tai kun tunnetilamme ovat äärimmäisiä. Suurin yksittäinen osatekijä olla saavuttamatta elämässään tasapainoa, on liiallinen aivoenenergian tuhlaus (mielen käyttö, liika ajattelu, sekä muiden ihmisten vaikutus omaan arvomaailmaamme, joka näkyy myös valinnoissamme ja toiminnassamme). Jos epätasapaino on vakava, sairastumme.
Kerran (Ba Duan Jin) kesäleirillä kuulin erään vanhemman herrasmiehen kertovan, kuinka chikung oli auttanut häntä tervehtymään. Hän oli elänyt toteen chikungin voiman, liikutus ja kunnioitus värähtivät hänen äänestään. Lisäksi hänellä oli jotain mikä puuttuu nähdäkseni suurimmalta osalta meistä suht harvoista, jotka chikungin parissa pyörimme; nimittäin sitkeyttä ja kärsivällisyyttä tehdä sarjaa päivittäin.